Tämmöne varikseäänine ei voi ku ihhailla ihimisiä, joilla keuhkokapasiteetisa o vollyymiä iha hirvijästi. Taitua niillä ukkoilla o enempi ku naamasta vois äkkinäine tajuta. Tommose hevityyli mahtipontisuus soppii noihi veisuihi ku nokka päähä. Jannut ossaa vettää nii herkästi mutta samalla niin tajuttoma lujjaa ja voimalla.
Koko tommone mussiikkikenre o sitä mitä tämäikäne sukupolovi o saanu nauttija sillo ku oltii vinninaamasia janttereita ja voukkutukkasia kimuleita. So sitä oikijaa mussiikkia, ei mittää konneilla pilipatettua. Sitä mussiikkia joka kestää varppina hammaan tappiin asti. Ei puhuta mistää tähellennoista.
Oulusa saatii nauttija nelijän laulajan komiasta äänestä ja soittajie huikijasta ammattitaijjosta. Aikusia miehiä, joitte äänesä o kokemusta ja tulukinnassa sen etenki huomaa. Illan huikeimpia vetoja oli JiiPee Leppäluovo Konstan joululaulu - joka o iha ehottomasti mun suosikki ja jonka sois levyllekki joskus ilimestyvän!! (jäläkihuomiona täähä löytyyki jo siitä ejelliseltä levyltä, muttako oli pelekällä joululaulu nimellä ni eihä hätäne tajunnu) Mutta lavarreunalta ku pääsi kattoon Marco Hietalan tulukinnan Aave Mariiasta, ei voikku huokasta. Siinoli syvvyyttä ja tunnetta! Vaa ehänne Tony Kakko ja Pasi Rantanekkaa tokkiisa kalavennu yhtää omie tulukintoje kansa, mutta jos jottai pittää nostaa essii niinnuo pari vetua nouskoo. Iha huikija hieno keikka oli kyllä, eikä mittää huonua ollu. Sääliksi käy ne jokka ei sissää mahtunu. Usseemma keika ois Oulusa voinu vettää.
Kiitos siis ehottomasti konsertin vetässeille ja etenki koko itean isälle, Korhose Erkalle (alakuvasa oikijalla). Tulukaa ens vuonna uuvvellee, niimmääkii tuun. Sillä välin pittää kuunnella levyä - nupit kaakosa tietenki.
